"Opiskeluaikoina Ainon valtasi välillä tunne, ettei hän varjottomana ollut edes olemassa"
(Aino A. / Jari järvelä)
Essential work
Not that all photography isn’t, in its own way, an act of creativity but there are times when one must turn inward and make images that answer to no one’s needs or questions, save perhaps in retrospect.
For me, photography is meditative at times. The images seem to arise on their own, born in a certain moment. Maybe then kind of disappear. Sometimes it’s like piecing together a puzzle, thoughtful and deliberate and other times, it falls somewhere quietly in between.
However the image was done, I don’t really want to explain it. It doesn’t matter how you interprate it, we all interpret images differently anyway. I don’t want to give my images names, or put them in an order, or stack them. Except when they do it themselves. Sometimes they just do.
Elintärkeät teokset
Ei niin, ettei kaikki valokuvaus olisi omalla tavallaan luovaa, mutta on hetkiä, jolloin on katsottava omaan itseensä ja luotava kuvia, jotka eivät ole vastuussa kenellekään. Ne eivät vastaa kenenkään muun tarpeisiin. Eivät kysy kysymyksiä eivätkä vastaa kysymyksiin. Paitsi ehkä jälkeenpäin.
Minulle valokuvaus on joskus meditatiivista. Kuvat tuntuvat syntyvän itsestään, tietyssä hetkessä. Sitten ne häviävät. Joskus se on kuin palapelin kokoamista, harkittua ja suunnitelmallista ja toisinaan se on jotain hiljalleen siltä väliltä.
Olipa kuva tehty miten tahansa, en oikeastaan halua selittää sitä. Ei ole väliä, miten sen tulkitset, me kaikki kuitenkin tulkitsemme kuvia eri tavoin. En halua antaa kuvilleni nimiä, en asettaa niitä järjestykseen, enkä ryhmitellä niitä. Paitsi silloin kun ne tekevät sen itse. Joskus ne vain tekevät niin.
